Ilmastopolitiikassa puhutaan yhä enemmän hiilibudjeteista, mutta yritystoiminnan ja elintapojen osalta näin ei vielä ole. Päätökset yksilöinä ja yrityksinä tehdään edelleen enimmäkseen resurssien, kuten rahan ja ajan, perusteella. Kun mittaamme ympäristövaikutuksia, kuten hiilijalanjälkiä, keskitymme siihen, mitä on jo tapahtunut ja mitä voimme oppia siitä. Miksi emme kääntäisi kysymystä ja alkaisi puhua enemmän hiilibudjeteista?
Olemme D-matissa hiljattain leikkineet hiilibudjetin ajatuksella asiakkaamme Flow Festival Ltd:n (Flow) kanssa. Flown porukka sanoi heti projektimme alussa, että heidän mielestään hiilijalanjälkiarviointeja ei pitäisi tehdä tapahtuman jälkeen vaan ennen tapahtumaa, samaan aikaan kun taloudelliset budjetit asetetaan. Tämän parissa työskentelemme nyt kehittääksemme hiilibudjetointityökalun tapahtumajärjestäjille.
Flow Festivalin tapaus
1,5 asteen elämäntapojen kannalta oikeudenmukainen vuosittainen hiilibudjetti vuonna 2030 olisi noin 2,5 tonnia hiilidioksidia henkeä kohti. Jos jaamme tämän suhteessa suomalaisten nykyisillä vapaa-ajan, ruoan ja juoman sekä matkustamisen osuuksilla, voimme kuvitella, kuinka suuren osan budjetista käyttäisimme osallistumalla Flow Festivalin kaltaiselle musiikkifestivaalille. Flow'n osalta havaitsimme, että kävijöiden ruoka- ja juomakulutuksen hiilijalanjälki on 1,8 kg CO₂e ja matkustamisen lähes 22 kg CO₂e kävijäpäivää kohden, kun taas festivaalin muu jalanjälki on 6,6 kg CO₂e kävijäpäivää kohden.
Ruoan ja juoman hiilijalanjälki on lähes täsmälleen yhtä suuri kuin ruoan ja juoman päivittäinen hiilibudjetti vuonna 2030. Muualla syöminen festivaalipäivän aikana edellyttäisi festivaalin ruoan ja juoman hiilijalanjäljen pienentämistä entisestään, mutta se on jo lähellä hiilibudjettia. Tämä on yksinkertaisesti sen ansiota, että vuonna 2022 Flow Festival teki päätöksen pitää lihaton festivaali, mikä pienensi ruoan hiilijalanjälkeä noin puolella.
Keskimääräisen Flow-kävijän matkustamisen hiilijalanjälki on hieman yli kaksi kertaa suurempi kuin nykyisen elämäntavan hiilijalanjälki henkilökohtaisen matkustamisen osalta päivässä ja yli 17 kertaa suurempi kuin matkustamisen keskimääräinen päivittäinen hiilibudjetti vuonna 2030 - huolimatta siitä, että Flow'ssa useimmat kävijät (noin 80 %) matkustivat lähistöltä, enimmäkseen julkisilla liikennevälineillä, ja vain noin 4 % matkusti lentäen. Tämä osoittaa, että festivaalijärjestäjät eivät voi jättää huomiotta matkustamisen merkitystä festivaalin kokonaisjalanjäljen pienentämisessä.
Lisäksi 60 % keskivertosuomalaisen vuotuisesta vapaa-ajan hiilidioksidibudjetista kuluisi, jos hän viettäisi kaikki kolme päivää Flow-festivaalilla. Näin ollen festivaalin hiilijalanjäljen pienentäminen antaa ihmisille mahdollisuuden käyttää enemmän aikaa kulttuuritoimintaan - tai ainakin olla ylittämättä hiilibudjettiaan tulevaisuudessa.
Hiilibudjetit mentaliteettina
Mielestäni seuraavien kahden kysymyksen välillä on suuri ero:
Mikä on hiilijalanjälkesi?
Mihin haluat käyttää hiilibudjettisi?
Jälkimmäinen antaa meille enemmän valtaa yksilöinä. Voimme tehdä valinnan itse, ja meillä on selkeä raja, jota noudattaa. Kuten Ilmastopalapelin kohdalla, voimme edelleen "shoppailla" toimenpiteitä, joihin ryhtyä, mutta pääsemme samalla pohtimaan, miltä elämä kaikille reilun hiilibudjetin puitteissa näyttää. Uskon, että tämä myös saa meidät arvostamaan kokemuksiamme enemmän.
Hiilibudjettien pyöritteleminen voi myös auttaa festivaalijärjestäjiä tai mitä tahansa yritystä miettimään, miten niiden tuottamat tuotteet ja palvelut voivat olla kestäviä. Vaikka Flow'n osallistujat voivat valita, mitä he syövät festivaalilla, vain järjestäjien päätös kieltää liha todella pienensi hiilijalanjälkeä lähelle vuoden 2030 hiilibudjettia. Ja itse tapahtuman hiilijalanjälkeen (infrastruktuuri, lavat, teltat, äänentoisto jne.) on vain järjestäjäjillä mahdollisuus vaikuttaa.
Tuntuu melko kaukaa haetulta kuvitella maailmaa, jossa hiilibudjetit ovat yhtä tavallisia kuin taloudelliset budjetit, mutta voimme nähdä sen ennemminkin ajattelutapana tai ajatusleikkinä. Voimme auttaa ihmisiä ja yrityksiä ymmärtämään omaa hiilibudjettiaan paremmin esimerkiksi koulutuksen ja vapaaehtoisten työkalujen avulla. Näitä voivat olla esimerkiksi Ilmastopalapelin kaltaiset pelit, jotka auttavat ymmärtämään kaikille reilun vuosittaisen hiilibudjetin suuruuden, tai ruokakauppasovellukset, joiden avulla voi suunnitella, mihin haluaa käyttää hiilibudjettinsa. Markkinoinnissa voidaan maininta siitä, kuinka paljon hiilibudjetista käytetään osallistumalla festivaaleille tai ostamalla jokin tietty tuote. Haasteena voi kuitenkin olla luoda yleisesti ymmärrettävä tapa mitata ja ilmaista lukuja, vaikka budjettiajattelu onkin useimmille meistä hyvin tuttua.
Entä sinä? Mitä sinä todella haluaisit tehdä vuosittaisella hiilibudjetillasi tai työpaikkasi hiilibudjetilla? Mitkä asiat ovat sinulle niitä kaikista tärkeimpiä? Kuten Ilmastopalapelissä, sinun ei tarvitse olla kuin keskiverto, vaan voit rakentaa juuri omannäköisen hiilibudjetin.
Ursula Rinta-Jouppi, D-mat Oy.